torstai 15. syyskuuta 2016

Mitä kuuluu?

Joskus käy niin, että yhtenä aamuna herätessään huomaakin kaiken olevan ihan hyvin.

Että onkin vähän oppinut luottamaan elämään. Että kaikilla mutkaisilla poluilla, joita on kulkenut tullaksen juuri tähän kohtaan, on ollut jokin tarkoitus. On varsin vapauttavaa, kun sen suostuu näkemään ja antaa itselleen luvan jatkaa eteenpäin ilman menneisyyden taakkoja ja mörköjä.

Vaikka ne mielellään salakavalasti tahtovatkin seurata, välimatka niihin kasvaa joka päivä, kun rohkeasti elää eteenpäin ja kohti uusia unelmia.Kaikki tapahtuneet asiat eivät ole olleet sellaisia, joita olisin toivonut itselleni, jos olisin saanut valita. Suurimman osan olisin kiertänyt kaukaa kauhistellen, mutta Joku minua viisaampi kuljetti päättäväisesti etenpäin myös niillä poluilla, joilla en olisi enää jaksanut askeltakaan.

Välillä tuo samainen Joku järjesteli muidenkin ihmisten elämää siten, että minunkin oli pakko tehdä ratkaisuja ja päätöksiä, vaikka luulin hajoavani.

En tiedä, mitä on edessä, mutta tänään oli hyvä herätä yhä täällä kivitalon suojissa, katsella aamukahvia juodessa sadepilvien rakoilua ja auringonpilkahduksia taivaalla. Tästä on hyvä lähteä päivän puuhiin, pyöräillä rantoja pitkin tärpätintuoksuun.